Homman nimi on kolme päivää. Kolme puuroaamiaista. Ei muuta ruokaa. Säästyneet rahat Nälkäpäiväkeräykseen. Miksi?
Ajattelin kokeilla miltä nälkä tuntuu, Ihan vaan muutaman päivän eli äärirajoille ei todellakaan mennä, Nyt töissä on Nälkäpäiväkeräys meneillään, joten tämä tarkoittaa kiirettä yhdistettynä vähään ruokaan. Pystyykö parin päivän ihmiskokeella edes millisekunnin kokeilemaan miltä monesta ihmisestä tuntuu in real life loputtoman pitkiä aikoja? Kerron sitten. Ja koittakaa kestää, työkaverit.
Ajatus lähti siitä kun ihminen joutuu tien päälle, kodittomaksi tai muuta sellaista, niin yleensä ei ole ollenkaan ruokaa - jääkaappia, ruokakomeroa, lähiSiwaa, lounastuntia, kahvitaukoa, juomakelpoista vesijohtovettä, varmuutta elämästä?
Miltä se tuntuu, ihan fyysisesti,? Jätetään se henkinen puoli tällä kertaa. Entä oma mummon kokemus kun hän lähti evakkoon - oli vain musta hame, punainen villapusero ja muutaman päivän ikäinen iskä kääräistynä kainaloon. Ei siinä karjalanpiirakkaa munavoilla matkalla nakerreltu.
Tällaisten kohtaloiden määrä on tullut itselle aavistuksen verran tutummiksi viimeisen vuoden aikana kun olen ollut Punaisella Ristillä töissä - taifuuni pyyhkäisi Filippiinien yli, sota jyrää jalkoihinsa Syyriassa, Ukrainassa, Gazassa, tulvat huuhtoivat kodit ja ihmiset Balkanilla, Ebola jätti orpolapset selviytymään oman onnensa nojassa... you name it ja homma vaan jatkuu ympäri maapalloa. Katastrofitilanteiden hätäapu onkin aluksi aina vesi-, ruoka-, suoja- ja vessahuoltoa.
PS Nälkäpäivänä siis kerätään Punaisen Ristin katastrofirahastoon
#nälkäpäivähaaste
Ajattelin kokeilla miltä nälkä tuntuu, Ihan vaan muutaman päivän eli äärirajoille ei todellakaan mennä, Nyt töissä on Nälkäpäiväkeräys meneillään, joten tämä tarkoittaa kiirettä yhdistettynä vähään ruokaan. Pystyykö parin päivän ihmiskokeella edes millisekunnin kokeilemaan miltä monesta ihmisestä tuntuu in real life loputtoman pitkiä aikoja? Kerron sitten. Ja koittakaa kestää, työkaverit.
Ajatus lähti siitä kun ihminen joutuu tien päälle, kodittomaksi tai muuta sellaista, niin yleensä ei ole ollenkaan ruokaa - jääkaappia, ruokakomeroa, lähiSiwaa, lounastuntia, kahvitaukoa, juomakelpoista vesijohtovettä, varmuutta elämästä?
Miltä se tuntuu, ihan fyysisesti,? Jätetään se henkinen puoli tällä kertaa. Entä oma mummon kokemus kun hän lähti evakkoon - oli vain musta hame, punainen villapusero ja muutaman päivän ikäinen iskä kääräistynä kainaloon. Ei siinä karjalanpiirakkaa munavoilla matkalla nakerreltu.
Tällaisten kohtaloiden määrä on tullut itselle aavistuksen verran tutummiksi viimeisen vuoden aikana kun olen ollut Punaisella Ristillä töissä - taifuuni pyyhkäisi Filippiinien yli, sota jyrää jalkoihinsa Syyriassa, Ukrainassa, Gazassa, tulvat huuhtoivat kodit ja ihmiset Balkanilla, Ebola jätti orpolapset selviytymään oman onnensa nojassa... you name it ja homma vaan jatkuu ympäri maapalloa. Katastrofitilanteiden hätäapu onkin aluksi aina vesi-, ruoka-, suoja- ja vessahuoltoa.
PS Nälkäpäivänä siis kerätään Punaisen Ristin katastrofirahastoon
#nälkäpäivähaaste
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti