Allegrolla Pietariin sunnuntaiaamuna 10.6.2012.
Siirtymä Itämeren helmen rannoilta Nevan rannoille oli niin
vauhdikas, ettei henki pysynyt ruumiin matkassa. Kolme ja puoli tuntia ei riitä
orientoitumaan uuteen ympäristöön, ja matka sujui niin nopeasti muiden kielikurssilaisten kanssa seurustellessa ettei
ehtinyt edes kaivata matkasta jäänyttä SunnuntaiHesaria. Ryhmän ylimmäisenä
junalippujenhaltijana muuten oli Taikuri Luttinen, jonka jotkut saattavat
tuntea Pikku Kakkosesta tai Titi-nallen seikkailuista.
Seuraavan kahden viikon uusi majapaikka нобыя дома sijaitseen Vasilinsaarella
lähes Helsingin lautan terminaalissa. Isäntäperhe on emäntä Natalijya
Vasilievna on eläkkeellä oleva opettaja, jolla on 38-vuotias tytär, joka
todennäkösesti asuu Norjassa – mutta voi olla ettei ihan näin olekaan...
Natalia tarjosi teet, lohileivät ja syrnikit (joiden reseptiä olisin heti
pyytänyt jos olisin osannut) ja homma lähti tästä liikkeelle. En ymmärrä juuri
mitään, ja pystyn puhumaan minimaalisesti. Natalia ei taasen juurikaan puhu
englantia. Outo tunne kahvitella hiljaisena, kun itselle luontevin tapa on
jatkuva viihteellinen jorina. Jopa vähän ahdistavaa.
Tämä muutaman viikon itsekseen olo saattaa kasvattaa myös
ihmisenä. Lähdin reippaasti tutkimaan ympäristöä, ulkona oli kiva kesäsää, jota
pieni sade raikasti sopivasti. Välimatkat täällä Vasilin saarella ovat tosi
pitkät, ja lähimetroasemalle kävelee reippaasti puolisen tuntia. Joten täytyy
hankkia joku kätevä lippu jolla voi ajella bussilla ja metrolla tai muutoin
yhdistellä eri kulkuneuvoja. Näin sunnuntaina liikenteessä oli myös
pyöräilijöitä ja rullaluistelijoita – joten tällainenkin liikkuminen on täällä
mahdollista. Hölkkääjiä bongasin myös useampia joten Juoksukoulu jatkuu täällä
ollessa, tosin vähän supistetulla intensiteetillä. Auringon jälleen lämmittäessä
päädyin rusketuksen toivossa oluselle Nevan rantapaattiin, ja valokuvaamaan
erityisesti sukellusveneitä. Jännää kuinka yksikseen jännittää kovasti tilata
drinkkiä ja käydä kulmakaupassa ostamassa vesipulloja.
Nyt suihkun ja Markon tekemien ihan parhaiden eväsleipien
napostelun jälkeen laitan aamun tarvikkeet valmiiksi. Tai no, jotain sinne päin
kun en enää esimerkiksi muista mitä tämä kotimajoitus maksaa, ja se pitäisi
ruplina maksaa yliopistolla eli pumaska rahaa vain matkaan huomenissa. Sekä
passi, passikuva ja leimattu probuska. Sitten vähän rentoa romaania ja unta.
Toivottavasti kahden viikon päästä jonkintasoinen kevyt
rupattelu viihdyttää teepöydässä. Toivossa on hyvä elää ja huomenna nähdään
Smolnassa miten opinnot lähtevät alkuun ja saadaan pitkästä aikaa
opiskelijakortti kätöseen.
 |
| Smolna |
Aamiainen – jota odotan mielenkiinnolla
- on klo 8:15 ja sitten joskus emäntä tuuppaa trolleybussiin numero 11.
